Monkey Preschool Fix-It

Analyysin teki Appwesome

Jos etsit hauskaa ja opettavaista peliä pienille lapsille, Monkey Preschool Fix-It voi olla juuri oikea valinta. Tämä viehättävä peli on suunniteltu erityisesti esikouluikäisille lapsille ja tarjoaa loistavan yhdistelmän oppimista ja pelaamista. Asensin pelin ja vietin aikaa sen parissa nähdäkseni, mistä tässä pelissä on oikein kyse.

Minun pääarvioni on, että pelin vahvuus on sen helposti lähestyttävä korjausaihe: lapsi saa tehdä pieniä tehtäviä ja kokeilla ratkaisuja ilman, että kokemuksen tarvitsee tuntua koulutyöltä. Se sopii parhaiten lyhyisiin, aikuisen lähellä tapahtuviin pelihetkiin, ei koko päivän puuhaksi tai laajaksi oppimiskokonaisuudeksi. Tämä ero on hyvä pitää mielessä, sillä nuorten lasten sovelluksissa mukava ensivaikutelma ja pitkäaikainen käyttöarvo eivät aina ole sama asia.

Mikä Monkey Preschool Fix-It oikein on?

Monkey Preschool Fix-It on kehittynyt oppimisväline, joka on naamioitu peliin. Pelissä lapset auttavat pientä apinaa, joka korjaa erilaisia laitteita ja leluja. Tämä tapahtuu ratkaisemalla pulmia, jotka kehittävät lapsen loogista ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja. Pelissä on monia erilaisia minipelejä, jotka kaikki on suunniteltu pitämään lapsen mielenkiinto yllä samalla, kun he oppivat uusia taitoja.

THUP Gamesin tekemä peli kuuluu lasten opetuspelien joukkoon, mutta sen kiinnostavin puoli ei ole se, että se lupaisi opettaa kaikkea. Sen sijaan korjaaminen tarjoaa lapselle konkreettisen ajatuksen: jokin ei toimi, joten pitää katsoa, mitä sille voi tehdä. Tämä on pienelle pelaajalle ymmärrettävä lähtökohta, ja se antaa tehtäville yhteisen tunnelman, vaikka minipelit eivät olisikaan keskenään samanlaisia.

Pelistä pyydetään 4,99 euroa, joten sitä kannattaa ajatella harkittuna kertahankintana eikä ilmaisena kokeiluna. Se on saanut 4,1 tähden keskiarvon 425 arviosta, ja asennuksia on yli 10 000. Nämä luvut antavat yleiskuvaa siitä, että peli on löytänyt yleisönsä, mutta eivät tietenkään kerro, sopiiko juuri se oman lapsen ikään, kärsivällisyyteen tai tapaan käyttää kosketusnäyttöä.

Ikämerkintä on PEGI 3, ja pelin kuvaus suuntaa sen noin 2–5-vuotiaille. Käytännössä ikä ei yksin ratkaise sopivuutta. Nuorempi lapsi voi tarvita aikuisen näyttämään, miten tehtävää lähestytään, kun taas vanhempi esikoululainen saattaa haluta tehdä ratkaisut itsenäisemmin. Minä pitäisin ensimmäistä pelikertaa yhteisenä kokeiluna: näin näkee nopeasti, ymmärtääkö lapsi tehtävien tarkoituksen ja jaksaako hän palata niihin.

Pelaamisen ilo ja oppimisen riemu

Yksi parhaista puolista tässä pelissä on sen kyky yhdistää oppiminen ja hauskanpito. Lapset eivät edes huomaa oppivansa, koska pelin tehtävät ovat niin mukaansatempaavia. Esimerkiksi yksi peli saattaa pyytää lasta yhdistämään oikeat työkalut oikeisiin laitteisiin, mikä kehittää heidän kykyään tunnistaa esineitä ja ymmärtää niiden käyttötarkoituksia. Toisessa pelissä lapsi saattaa joutua ratkaisemaan yksinkertaisen logiikkapulman, mikä parantaa heidän päättelykykyään.

Vanhemman kannattaa silti suhtautua oppimiseen realistisesti. Yksittäinen onnistuminen pelissä ei itsessään tarkoita, että lapsi hallitsee jonkin taidon muualla, eikä sovellus korvaa leikkiä oikeilla esineillä, keskustelua tai päiväkodin arkea. Sen arvo on ennemmin siinä, että se antaa turvallisen tuntuista harjoitusta havaintojen tekemiseen ja vaihtoehtojen kokeilemiseen. Voit vahvistaa tätä kysymällä pelin jälkeen, miksi lapsi valitsi juuri kyseisen työkalun tai mistä hän huomasi oikean ratkaisun. Kysymys kannattaa pitää uteliaana, ei kokeena.

Minusta hyödyllinen tapa käyttää peliä on antaa lapselle ensin aikaa yrittää itse ja tarjota apua vasta, jos hän selvästi turhautuu. Jos aikuinen ratkaisee pulman liian nopeasti, lapsi jää helposti seuraamaan sivusta. Toisaalta aivan yksin jätettynä pieni pelaaja saattaa naputella summittaisesti eikä enää mieti tehtävää. Sopiva välimuoto on pyytää lasta katsomaan vaihtoehtoja ja antaa pieni vihje sen sijaan, että osoittaisi suoraan oikean vastauksen.

Korjausaiheeseen liittyy myös käytännön oppimisen mahdollisuus, joka ei näy pelkkinä ruututehtävinä. Kun lapsi näkee kotona rikkoutuneen lelun tai jumittavan vetoketjun, aikuinen voi jutella siitä, miten vikaa tutkitaan ja miksi kaikkea ei korjata samalla tavalla. Pelin ei tarvitse olla varsinaisen opetuksen keskipiste; siitä voi tulla lyhyt keskustelunavaus. Tämä toimii erityisen hyvin lapselle, joka innostuu esineiden toiminnasta ja haluaa tietää, mitä niiden sisällä tai ympärillä tapahtuu.

Tehtävien vaihtelevuus auttaa pitämään pelaamisen elävänä, mutta minipelien määrä ei yksin takaa, että lapsi viihtyy. Jotkut lapset haluavat toistaa tuttua tehtävää, toiset kyllästyvät heti, kun sama toimintatapa tulee vastaan. Kannattaa katsoa, palaako lapsi peliin omasta aloitteestaan vai jatkaako hän vain aikuisen ehdotuksesta. Se kertoo käyttöarvosta enemmän kuin se, kuinka pitkään ensimmäinen istunto kestää.

Käyttöliittymä ja käyttökokemus

Pelin käyttöliittymä on yksinkertainen ja intuitiivinen, mikä tekee siitä ihanteellisen nuoremmille pelaajille. Kirkkaat värit ja selkeät ohjeet varmistavat, että lapsi voi keskittyä oppimiseen ilman, että tarvitsee apua aikuiselta. Lisäksi pelin hahmot ovat eläviä ja hauskoja, mikä tekee pelaamisesta vieläkin houkuttelevampaa lapsille.

Vaikka ohjaus on suunniteltu pienille pelaajille, aikuisen ei kannata olettaa, että jokainen lapsi ymmärtää sen heti. Kosketusnäytöllä lapsi saattaa osua vahingossa väärään kohtaan, painaa liian nopeasti tai siirtää esinettä tavalla, jota hän ei tarkoittanut. Ensimmäisellä kerralla on järkevää antaa lapsen harjoitella rauhassa eikä tulkita hapuilua merkiksi siitä, ettei peli sovi. Jos sama epäselvyys toistuu useamman kokeilun jälkeen, tehtävän ohjaus voi kuitenkin olla juuri tälle lapselle liian hankala.

Yksi käytännöllinen niksi on asettaa laite vakaalle alustalle ja pitää se sellaisessa asennossa, jossa lapsi yltää näyttöön ilman, että laite heiluu. Tämä vähentää vahinkopainalluksia ja tekee tehtävistä vähemmän fyysisesti hankalia. Pienelle lapselle voi myös auttaa, että aikuinen näyttää yhden esimerkin rauhallisesti ja siirtyy sitten sivuun. Näin lapsi saa mallin, mutta tehtävän ratkaiseminen jää hänelle.

Peli toimii parhaiten silloin, kun ympärillä ei ole kiirettä. Jos lapsi joutuu keskeyttämään heti aloitettuaan, hän voi kokea tehtävän jääneen kesken, vaikka kyseessä olisi vain lyhyt pelihetki. Ennen aloitusta voi sopia, että tehdään yksi pieni tehtävä ja sitten laite pannaan pois. Tällainen ennakointi helpottaa lopettamista ja auttaa pitämään ruutuajan aikuisen hallinnassa. En suosittelisi käyttämään peliä automaattisena keinona rauhoittaa jokaista levotonta hetkeä, sillä silloin itse tekeminen voi jäädä toissijaiseksi.

Teknisissä asioissa peli on julkaistu 3.10.2013, sen nykyinen versio on 1.73 ja se vaatii vähintään Android 6.0:n. Vanhemman tai huoltajan kannattaa tarkistaa laitteen yhteensopivuus ennen maksullista hankintaa. Sovelluksen ikä ja versio ovat käytännön valintaperusteita etenkin silloin, kun peliä harkitaan vanhemmalle laitteelle tai perheen laitteelle, jota lapsi käyttää satunnaisesti. Jos laite on yhteensopiva, ensimmäinen yhteinen käynnistys on silti järkevä tapa tarkistaa, että kosketusohjaus ja näytön koko tuntuvat lapselle sopivilta.

Vanhempien näkökulma

Vanhemmille Monkey Preschool Fix-It tarjoaa mielenrauhan, sillä he tietävät lastensa pelaavan peliä, joka on sekä opettavainen että turvallinen. Pelissä ei ole mainoksia eikä sisäisiä ostoksia, mikä on iso plussa, kun kyseessä on lasten peli. Lisäksi vanhemmat voivat seurata lastensa edistymistä ja nähdä, mitkä taidot kehittyvät pelin aikana.

Arjen kannalta peli sopii esimerkiksi tilanteeseen, jossa ruoanlaitto tai muu kotityö pitää aikuisen hetken kiireisenä ja lapsi kaipaa omaa tekemistä. Silloin käyttäisin sitä rajattuna puuhana: aikuinen käynnistää pelin, kertoo mitä tehdään ja palaa tarkistamaan tilanteen sovitun hetken kuluttua. Se ei ole sama asia kuin kokonaan valvomaton käyttö, mutta voi olla toimiva vaihtoehto, kun tarvitaan rauhallinen, rajattu tekeminen tutussa ympäristössä.

Jos lapsi pelaa mielellään aikuisen kanssa, peliä voi käyttää myös vuorotteluun. Lapsi saa valita, mitä kokeilee, ja aikuinen sanoittaa havaintoja: “Tuo osa ei näytä sopivan” tai “Mitä muuta voisit kokeilla?” Tällainen keskustelu voi tehdä pulmanratkaisusta kiinnostavampaa kuin pelkkä oikean kohdan napauttaminen. Samalla aikuinen huomaa, milloin lapsi ymmärtää tehtävän itse ja milloin hän tarvitsee vielä mallia.

Vertailussa tavallisiin vaihtoehtoihin, kuten videoihin tai avoimiin piirto- ja värityssovelluksiin, tämän pelin etu on tehtävien tavoite: lapsi ei vain katsele, vaan yrittää ratkaista korjaamiseen liittyviä pulmia. Toisaalta avoin piirtäminen antaa enemmän tilaa omalle mielikuvitukselle, ja yhteinen rakentelu oikeilla leluilla kehittää käden taitoja ja vuorovaikutusta eri tavalla. Jos etsit nimenomaan lukemisen, numeroiden tai kirjainten järjestelmällistä harjoittelua, valitsisin siihen tarkoitukseen tehdyn sovelluksen. Fix-Itin idea on kapeampi ja konkreettisempi, mikä on sekä sen viehätys että sen rajaus.

Ostosta harkitsevan kannattaa miettiä myös sitä, miten perheessä suhtaudutaan maksullisiin lastenpeleihin. 4,99 euron hinta voi tuntua perustellulta, jos lapsi viihtyy tehtävien parissa useina eri päivinä ja aikuinen käyttää peliä keskustelun tukena. Jos tarkoituksena on vain täyttää yksi odotushetki tai lapsi kyllästyy nopeasti pulmatehtäviin, hankinta voi jäädä vähälle käytölle. Koska kyseessä on maksullinen peli, en ostaisi sitä pelkän yleisen “opettavan pelin” lupauksen vuoksi, vaan siksi, että korjaaminen ja esineiden tutkiminen kiinnostavat juuri omaa lasta.

Yksi tärkeä raja liittyy aikuisen odotuksiin edistymisen seuraamisesta. Peli voi antaa lapselle tilaisuuksia harjoitella, mutta en tekisi siitä arviota siitä, kuinka taitava tai nopea lapsi on. Esikouluikäisten kiinnostus ja keskittyminen vaihtelevat paljon, ja saman tehtävän tekeminen eri päivinä voi näyttää hyvin erilaiselta. Käytä peliä leikinä, älä mittarina. Tämä vähentää suorituspainetta ja auttaa huomaamaan lapsen omat oivallukset.

Myös sisällön turvallisuudesta puhuttaessa on hyvä erottaa ikämerkintä ja perheen omat käyttötavat. PEGI 3 kertoo, että pelin sisältö sopii hyvin nuorelle yleisölle, mutta se ei itsessään kerro, kuinka pitkään lapsen kannattaa pelata tai miten laitetta käytetään. Aikuinen voi tehdä alusta asti selväksi, milloin pelaaminen alkaa ja päättyy, ja auttaa lasta vaihtamaan sen jälkeen muihin puuhiin. Näin peli pysyy yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa eikä muodostu ainoaksi tavaksi viettää vapaa-aikaa.

Joillekin lapsille pelin rauhallinen, tehtäviin perustuva eteneminen on juuri oikea rytmi. Toisille se saattaa tuntua liian rajatulta, etenkin jos he odottavat nopeatempoista toimintaa, laajaa maailmaa tai mahdollisuutta keksiä omia sääntöjä. En suosittelisi sitä myöskään ensisijaiseksi valinnaksi lapselle, joka ei vielä viihdy kosketusnäytön ääressä tai turhautuu herkästi, kun tehtävä vaatii kokeilemista. Tällöin aikuinen voi aloittaa yhteisestä leikistä oikeilla esineillä ja palata sovellukseen myöhemmin, jos lapsen kiinnostus herää.

Jos käytössä on useita lasten sovelluksia, tämän pelin paikka on ennemmin pienessä valikoimassa kuin kaiken muun korvaajana. Sen tehtäväaihe tuo vaihtelua, mutta se ei yksin kata kaikkia oppimisen tai luovan leikin tarpeita. Minusta järkevä kokonaisuus voi sisältää myös kirjoja, palapelejä, rakentelua ja ulkoleikkejä. Sovelluksen arvo on parhaimmillaan, kun se täydentää näitä tekemisiä eikä kilpaile niiden kanssa.

Kenelle korjauspulmat sopivat parhaiten?

Suosittelisin peliä ensisijaisesti lapselle, joka on kiinnostunut siitä, miten tavarat toimivat, tykkää yhdistellä osia tai nauttii selkeistä pienistä tehtävistä. Myös lapsi, joka tarvitsee aikuisen kanssa rauhallista tekemistä ennen siirtymistä seuraavaan arjen vaiheeseen, voi saada siitä iloa. Aikuiselle se sopii silloin, kun tavoitteena on tarjota lyhyt vuorovaikutteinen puuha eikä jättää lasta pitkäksi aikaa ruudun ääreen.

Jos lapsi kaipaa ennen kaikkea vapaata luovaa tekemistä, kannattaa valita piirto-, rakentelu- tai roolileikkisovellus. Jos taas haussa on suunnitelmallinen numeroiden tai kirjainten opettelu, tähän tarkoitukseen tehty oppimispeli on osuvampi. Fix-Itin erityinen kiinnostus on pulmien ratkaisemisessa ja esineiden tunnistamisessa, joten sitä ei kannata ostaa sillä oletuksella, että se olisi yleispätevä esikoulun oppikirja.

En myöskään tekisi päätöstä pelkästään sen perusteella, että lapsi pitää apinoista tai kirkkaista väreistä. Ulkoasu voi houkutella kokeilemaan, mutta pidemmän päälle ratkaisee se, onko tehtävien logiikka lapselle mielekäs. Ensimmäisen kokeilun jälkeen on hyvä kysyä, haluaako lapsi pelata uudestaan, ja tarkkailla, palaako hän tehtävään oma-aloitteisesti. Jos kiinnostus jää vain hahmoon eikä itse tekemiseen, peli ei ehkä tarjoa tarpeeksi pitkäksi aikaa juuri tälle pelaajalle.

Perheessä, jossa lapsi jakaa laitteen sisarusten kanssa, käyttö kannattaa järjestää niin, että pienin pelaaja saa rauhassa opetella ohjausta. Isompi sisarus voi muuten ratkaista tehtävät hänen puolestaan tai painaa näyttöä liian nopeasti. Vuorottelu ja yhteinen sopimus siitä, kenen vuoro on, auttavat pitämään kokemuksen lapselle omana tekemisenä. Samalla vanhempi näkee, tarvitseeko kumpikin lapsi erilaista tukea.

Kannattaako peli ostaa?

Summa summarum, Monkey Preschool Fix-It on erinomainen valinta, jos haluat lapsellesi pelin, joka tarjoaa sekä hauskuutta että oppimista. Se on täydellinen yhdistelmä molempia, ja se pitää lapsesi viihdytettynä samalla, kun he oppivat uusia ja tärkeitä taitoja. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä peliä, jos etsit laadukasta oppimispeliä lapsellesi.

Oma suositukseni on myönteinen, mutta rajattu: valitsisin tämän pelin lapselle, jota kiinnostavat pienet korjaustehtävät ja joka nauttii kokeilemisesta. En pitäisi sitä välttämättömänä hankintana jokaiselle esikoululaiselle, enkä ostaisi sitä, jos tarkoitus on löytää laaja valikoima eri oppiaineita tai vapaan luovuuden työkalu. Se onnistuu parhaiten omassa, melko selkeässä roolissaan: tarjota lyhyitä, lapselle ymmärrettäviä pulmahetkiä, joita aikuinen voi halutessaan täydentää keskustelulla ja oikean maailman leikillä.

Ennen ostamista tarkistaisin kaksi asiaa: että laite täyttää Android 6.0:n vähimmäisvaatimuksen ja että lapsi innostuu tehtävien kokeilemisesta eikä odota peliä, jossa on paljon vapaata liikkumista. Sen jälkeen kannattaa pelata ensimmäinen kerta yhdessä ja antaa lapsen näyttää, mistä hän pitää. Jos hän palaa korjauspulmiin mielellään, hinta voi olla perusteltu; jos hän tarvitsee jatkuvasti aikuisen ohjausta tai menettää nopeasti kiinnostuksensa, jokin toinen tapa leikkiä ja oppia voi olla parempi valinta.